Monimuotoisuudesta puhutaan henkilöstötyössä enemmän kuin koskaan. Se kytkeytyy
vahvasti työhyvinvointiin, työnantajamielikuvaan ja vastuullisuuteen, ja yhä useammin myös raportointivelvoitteisiin. Silti yksi näkökulma jää keskustelussa usein edelleen taka-alalle: juridiikka.
Vuoden 2025 lopussa julkaistu teos Monimuotoisuuden juridiikka henkilöstötyössä kokoaa monimuotoisuuteen liittyvän oikeudellisen sääntelyn ensimmäistä kertaa yhteen nimenomaan HR-ammattilaisen näkökulmasta. Monimuotoisuuden juridiikka henkilöstötyössä toimii käsikirjana kaikille, jotka työskentelevät henkilöstötyön, esihenkilötyön tai monimuotoisuuden parissa ja haluavat ymmärtää, miten juridiikka ohjaa arjen valintoja rekrytoinnista palkitsemiseen ja työsuhteen päättämiseen asti.
HR Legal Services Oy:n Senior HR & Legal Consultant Nina Meincke on toinen teoksen kirjoittajista. Nina kertoo idean syntyneen jo lähes kymmenen vuotta sitten.
– Tartuin monimuotoisuuteen strategisemmin ja tavoitteellisemmin jo vuoden 2017 tienoilla, mutta huomasin nopeasti, että keskustelusta puuttui yksi tärkeä näkökulma. Puhuttiin paljon esimerkiksi psykologisesta turvallisuudesta ja tiedostamattomista ennakko-oletuksista, mutta juridiikka jäi lähes kokonaan sivuun. Ikään kuin se ei kuuluisi monimuotoisuuskeskusteluun lainkaan, Nina kertoo.
Juridiikka on osa vastuullista henkilöstötyötä
Nina oli tehnyt pitkään monimuotoisuuteen liittyviä valmennuksia ja alkoi huomata, miten vahvasti juridinen näkökulma resonoi osallistujissa.
– Sain usein palautetta, että olipa hyvä, kun mukana oli myös juridiikkaa. Se teki monimuotoisuudesta monille konkreettisempaa. Se ei ollut enää vain ”nice to have” -asiaa, vaan jotain, johon liittyy ihan oikeita velvoitteita.
Juuri tästä oivalluksesta syntyi kirjan ydinajatus: monimuotoisuustyötä ei voi irrottaa oikeudellisesta viitekehyksestä. Ilman sääntelyn tuntemusta hyvääkin tarkoittava toiminta voi johtaa velvollisuuksien rikkomiseen tai laiminlyöntiin. Monimuotoisuuteen liittyvät läheisesti muun muassa yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki, työsopimuslaki, työturvallisuuslaki, yhteistoimintalaki ja rikoslaki – puhumattakaan EU-tasoisesta sääntelystä ja laajasta oikeuskäytännöstä. Kokonaisuus on pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettava.
– Yksittäisen työnantajan on todella haastavaa koota yhteen, mitä kaikkea monimuotoisuuteen liittyy juridisesti. Siksi halusin tehdä kirjasta kokonaisuuden, joka kokoaa velvoitteet yhteen selkeäksi ja helposti lähestyttäväksi paketiksi.
Juridiikkaa käytännönläheisesti HR-ammattilaisille
Kirjan ehkä merkittävin ero perinteisiin juridisiin teoksiin on sen näkökulma: teos ei lähde liikkeelle lain pykälistä, vaan henkilöstötyön arjesta.
– En halunnut kirjoittaa juridista teosta juristeille, halusin kirjoittaa kirjan HR-ammattilaisille. Siksi ajattelin, että sisällön pitää kulkea toisin päin: ei laki edellä vaan HR-tilanne edellä. Jos teen perehdytystä, rekrytointia tai urasuunnittelua, mitä monimuotoisuudesta ja juridiikasta pitää siinä kohtaa huomioida?
Tässä vaiheessa mukaan tuli myös toinen kirjoittaja, asianajaja Outi Tähtinen.
– Ymmärsin, etteivät omat resurssini riittäisi kirjoittamaan tätä yksin ja että kirjasta tulisi parempi, jos siinä olisi kanssakirjoittaja. Pyysin Outia mukaan, ja hän tarttui haasteeseen. Molemmat toivat juridiikkaan omat vahvuutensa; Outi asianajajan ja minä HR-näkökulman. Tämä yhdistelmä loi kirjaan hyvän dynamiikan.
Lopputuloksena syntyi teos, joka on rakenteeltaan poikkeuksellinen juridisessa kirjallisuudessa: ensin tarkastellaan monimuotoisuuden juridiikkaa kokonaisuutena, sitten teemaa puretaan työsuhteen elinkaaren eri vaiheisiin, sen jälkeen organisaation henkilöstötyön osa-alueisiin ja lopuksi yksilön näkökulmaan.
Arjen kysymyksiä, joihin HR tarvitsee vastauksia
Kirjan teema on vuonna 2026 erityisen ajankohtainen, kun työelämä monimuotoistuu, työvoimapula pakottaa etsimään osaajia laajemmista joukosta ja sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyvät velvoitteet lisääntyvät.
– Ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaaminen, palkka-avoimuusdirektiivi, sukupuolineutraalit nimikkeet, raportointivelvollisuudet… Kaikki nämä tuovat monimuotoisuuden juridiikan yhä näkyvämmäksi osaksi organisaatioiden arkea.
Muiden juridisten oppaiden joukosta Monimuotoisuuden juridiikka henkilöstötyössä -kirjan vahvuus on sen käytännönläheisyys. Kirjassa juridiikka tuodaan mukaan juuri niihin arjen tilanteisiin, joissa HR ja esihenkilöt sitä tarvitsevat. Tavanomaisia arjen kysymyksiä monimuotoisuudesta ovat esimerkiksi:
-
Saako työntekijä käyttää uskonnollista huivia työasussa?
-
Voiko tatuointeja vaatia työajalla peitettäväksi?
-
Pitääkö työpaikalla olla unisex-wc?
-
Tuleeko ramadanin aikaan keventää työntekijän työtaakkaa?
-
Mitä jos joku ei voi koskea tiettyihin ruokiin työtehtävissä?
-
Miten poissaolosäännöt toimivat, jos jollain uskontokunnalla on omia pyhiä? Pitääkö vastaavat vapaudet antaa kaikille?
Lisäksi organisaatioissa usein esiin nousevat myös tietosuojaan liittyvät kysymykset.
– Moni haluaisi kerätä tietoa siitä, millaisia vähemmistöryhmiä organisaatiossa on. Mutta jos ryhmä on pieni tai henkilö on tunnistettavissa muutoin, ei tietoa ole laillista käsitellä, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Juridiikan ymmärrys suojaa organisaatiota myös tällaisilta hyvää tarkoittavilta virheiltä.
Juridiikka osana jokaista HR-prosessia
Liian usein organisaatioissa juridiset velvoitteet typistyvät asioiksi, jotka hoidetaan mahdollisimman nopeasti alta pois. Tämä ajattelutapa jättää kuitenkin valtavan potentiaalin hyödyntämättä. Esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat eivät ole pelkkiä velvoitteita, vaan konkreettisia ja vaikuttavia työkaluja, joiden avulla monimuotoisuutta voidaan edistää strategisesti.
Nina kertoo törmäävänsä usein tilanteisiin, joissa organisaatio haluaa kehittää monimuotoisuutta, mutta perusasiat puuttuvat.
– Saatetaan sanoa, että haluttaisiin tehdä jotain monimuotoisuuden eteen. Kun asiaa lähtee purkamaan, käy ilmi, ettei lakisääteisiä suunnitelmia ole tehty kunnolla. Tai ne on tehty vain ”pakosta”. Silloin menetetään mahdollisuus siihen, että juridiset velvoitteet ja aidot kehittämistavoitteet tukevat toisiaan.
Juuri tässä kohtaa syntyy kuilu: monimuotoisuutta halutaan edistää, mutta sitä ei vielä johdeta osana arjen rakenteita ja prosesseja.
– Moni ajattelee, että monimuotoisuus on irrallinen teema, jota kehitetään erillisillä hankkeilla. Mutta todellisuudessa se kulkee mukana kaikessa henkilöstötyössä. Kun kehität prosesseja, kehität samalla monimuotoisuutta.
Kirjan sisällysluettelo kertoo jo itsessään, kuinka laajasti monimuotoisuuden juridiikka kietoutuu henkilöstötyöhön. Teoksessa käydään läpi muun muassa:
- Rekrytoinnin juridiset kysymykset aina työpaikkailmoituksesta valintapäätöksiin,
- perehdytys ja työpaikkakulttuuri,
- poissaolot, vapaat ja työaikakäytännöt,
- suorituksen johtaminen, kohtuulliset mukautukset ja syrjinnän tunnistaminen,
- osaamisen kehittäminen ja uralla eteneminen,
- palkitseminen, samapalkkaisuus ja palkkasyrjintä,
- työsuhteen päättyminen eri elämäntilanteissa,
- esihenkilöiden oikeudellinen vastuu,
- työterveyshuolto, työturvallisuus ja tietosuoja,
- lakisääteiset suunnitelmat,
- tekoälyn käyttö henkilöstötyössä,
- sekä yksilön oikeus ilmaista identiteettiään työelämässä.
Juridiikka ei ole tylsää, se on ihmisläheistä
Kirjasta saatu palaute on ollut rohkaisevaa.
– On sanottu, että kirjoitustyyli on helposti lähestyttävä ja käytännönläheinen, mutta silti riittävän asiallinen. Toivonkin, että lukija huomaa, ettei monimuotoisuuteen liittyvä juridiikka ole pakollista pahaa. Se on äärimmäisen mielenkiintoista, koska se liittyy ihmisiin. Ihmiseen liittyvään tilanteeseen etsitään juridista ratkaisua.
Ninan toive on, että tulevaisuudessa monimuotoisuushankkeiden keskeinen osa olisi myös juridisen viitekehyksen ymmärtäminen ja arviointi.
Juridiikka ei rajoita monimuotoisuutta, se antaa sille kestävän pohjan.
