Palaa takaisin
Tiedätkö, kuka olet työelämän ulkopuolella? Vai kuvailetko itseäsi lähinnä työroolisi mukaan?
Työ on suuremmassa roolissa elämän merkityksellisyyden muodostamisessa kuin kymmeniin vuosiin ja se näkyy monin tavoin. Aiempi yhteisöllisyys, ystävien ja sukujen kiinteys on usein korvautunut työllä, sen tekemisellä ja työpaikan ihmissuhteilla.
Työhön liitetään voimakkaita odotuksia ja se saattaa olla jopa identiteetin perusta, intohimo, täyttymys ja joskus jopa koko sosiaalinen elämä.
Tässäpä esimerkki.
- Sijaistan itseäni, vastasi entinen työkaverini vuosia sitten, kun tapasin hänet kesähelteellä työpaikan oven edessä. Olin kysynyt, mitä ihmettä sinä täällä teet, kun olet lomalla.
Hän kertoi, ettei osannut olla lomalla, sillä hän ei keksinyt mitään tekemistä ja ajatteli koko ajan töitään ja kaipasi työkavereitaan. Muita kavereita eikä harrastuksia ei liiallisen työteon takia enää ollut vuosiin.
Kirjailija Simone Stolzoff pohtii kirjassaan The Good Enough Job, What We Gain When We Don’t Put Work First sitä, miten liialliset odotukset työpaikkaa kohtaan voivat aiheuttaa ongelmia ja jopa sairastumisia. Oman identiteetin liittäminen ainoastaan työpaikkaan voi näkyä ikävällä tavalla muutostilanteissa tai pettymysten hetkellä.
Kun työ täyttää liiaksi asti elämäämme ja sen merkityksellisyyttä, se kääntyy itseään vastaan. Ilmiöllä on englanninkielinen nimi eli Workism. Käsitteen voisi koettaa kääntää suomeksi työidentiteetiksi tai työuskonnoksi. Workisti tekee töitä itseään säästämättä silloinkin, kun ei tarvitsisi, sillä hän ei osaa hellittää.
Stolzoffin kirja kertoo tosin yhdysvaltalaisesta työkulttuurista, jossa suositaan tai suorastaan vaaditaan myös omistautumista varsinaisen työn ulkopuolisille yhteisille illanvietoille, harrastuksille ja yhdessäololle ihan toisessa mittakaavassa kuin meillä.
Kohti tasapainoa
Suomalaiset on nyt tutkitusti kahdeksatta kertaa maailman tyytyväisin kansa, mutta hyvinvointi työssä ei ole edelleenkään hyvällä tolalla. Työterveyslaitoksen mukaan joka kymmenes on uupunut ja joka neljäs oireilee. Esihenkilöistä jopa 40 prosenttia on valmis vaihtamaan työpaikkaa kokemansa kuormituksen takia.
Jäin itse miettimään, liittyvätkö Workism ja oireilu toisiinsa. Uupumusoireilevat, usein tunnolliset ihmiset venyvät ja venyvät, vaikka työkuorma on pysyvästi liian suuri ja/tai kuormittava. Työpaikan rakenteet ja prosessit eivät aina tue kestävää työtekoa ja työyhteisössä voi olla ongelmia.
Jatkuvan puristamisen ja pakkopärjäämisen kulttuuri työpaikalla ilman rauhan hetkiä väsyttää ihmiset väistämättä. Meillä on viime sodasta lähtien ollut vahva sinnikkään yksin pärjäämisen eetos, mikä ei enää nykyisessä yhteistyötä edellyttävässä aivotyössä toimi. Saatamme vaatia kovaa työn tekemistä itseltämme, silloinkin kuin se ei ole välttämätöntä.
Usein tuleekin yllätyksenä, kun joku työntekijä tippuu ja poissaolo on pitkä ja hintava ja inhimillisesti kova. Tällaiset tilanteet olisivat usein vältettävissä avoimella keskustelukulttuurilla, hyvällä johtamisella ja ennen kaikkea tasapainoisella työn ja muun elämän yhdistämisellä. Ongelmallisiin tilanteisiin päästäisiin kiinni jo niiden alkuvaiheessa ja työntekijä saisi tarvitsemansa tuen ja avun.
Meistä jokainen tekee työtä aivoillaan ja hermostollaan. Jotta työ on tuloksellista pitkäjänteisesti, ihmisten tulee voida riittävän hyvin. Hyvää vointia tukevat työpaikan järjestelyt, joilla varmistetaan esimerkiksi keskittymisrauhaa, tauottamista, vapaata keskustelua ja rentoutumista ja varmistetaan järkevä työkuorma sekä rajat työlle ja vapaalle.
Rakenteiden ja prosessien tulee tukea työntekoa, työkykyä ja hyvää käyttäytymistä ja olla selkeitä siinä, miten työpaikalla toimitaan, myös silloin, kun asiat ovat vaikeita.
