Skip to content
Alasivujen hero, taso 1 (blogi)

Kun työelämä jää tauolle

|

6 min lukuaika

12 vuotta, 60 tuntia töitä viikossa (lue 24/7), ei lomaa ilman töitä – melko normaalia yrittäjän arkea. Missään nimessä en valita, vaan faktapohjalta voin todeta, että tätä se on ollut viimeiset 12 vuotta.

HR Legalin kasvua 2011 – 2022, 0 eurosta 3,9 M€ yhdestä henkilöstä 36:een. Tänä vuonna sama kasvuvauhti jatkuu – tavoitteet tietenkin myös kasvavat kasvun myötä. Olemmehan kasvuyritys.

Tämä 12 vuotta HR Legalissa on ollut ennen kaikkea YHDESSÄ tekemistä tiimin kanssa kohti tavoitteita – kokeneet ammattilaisemme ovat laittaneet vuosien saatossa itsensä likoon ja toteuttaneet HR Legalin arvomaailmaa joka päivä kaikissa tilanteissa. Ei kaikki ole mennyt todellakaan aina putkeen, mutta se on vain hyvä. Välillä ollaan astuttu tuntemattomaankin ja ollaan kompuroitu, mutta kaikesta on selvitty ja esteet ovat auttaneet meitä kasvamaan monilla eri tavoilla. Ensisijaisesti tämä HR Legalin aika on ollut huikeita kohtaamisia, paljon ratkottuja asioita, paljon jaettuja onnistumisia asiakkaidemme ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Erityisen ylpeä olen siitä, että kaikessa tekemisessämme on arvot kohdallaan ja pystymme tarjoamaan kokonaisvaltaisia palveluita. Vuokra HR -palvelumme ei ole vain palvelu muiden joukossa, vaan asiakkaallemme jalostuu koko tiimin osaaminen. Juristipalvelumme eivät myöskään ole vain juridista palvelua, vaan poikkitieteellistä hyvin vaikuttavaa tekemistä. Puhumattakaan valmennuksistamme, jotka eivät olisi niin supersuosittuja ja laadukkaita ilman todella kokeneita asiantuntijoitamme ja valmentajia.

Tässä tiivistetysti siis omat kuulumiset viimeisiltä 12 vuodelta.

Ja sitten tulevat nämä kolme viimeisintä kuukautta tänä vuonna, jotka sitten poikkeavat minun kaavastani merkittävästi.

"Pakko on paras muusa"

Minua on varoiteltu pitkään, että kyllä se pysähdys vielä tulee. Ei noin voi jatkaa pitkään, älytöntä touhua. Ajattelin, että ihan loogista, että varmaan jotain joskus tapahtuu, mutta katsotaan miten käy. Jos jaksaa, niin ei tule luontaista tarvetta tehdä muutoksia. Pakko on paras muusa ja allekirjoitan tämän totuuden nyt entistä painokkaammin.

Reilu kolme kuukautta sitten pysähdys tuli. Olin ehkäpä sitä salaa toivonutkin, mutta kuten tavallista, se ei tullut ihan niin kuin olin toivonut. Sain tietää, että sairastan kilpirauhasen syöpää, joka oli levinnyt imusolmukkeisiin. Syöpä pisti hetkeksi polvilleen ja piti hiukan miettiä, miten tästä eteenpäin, mitä voin tehdä, mitä tapahtuu. Työelämä sai jäädä hetkeksi tauolle.

Stoppi tulee yleensä huonoon hetkeen, mutta tällä kertaa onni oli myötä HR Legalissa. Meillä oli juuri aloittanut kokenut ammattilainen Nina Meincke. Pitkäaikainen haaveeni uudesta toimitusjohtajasta HR Legaliin kävi toteen pikavauhdilla ja Nina otti tehtävän, vt. toimitusjohtajan tehtävän, aika sokkona, vastaan ja on pärjännyt hurjan hyvin tiimin avustuksella poissaoloni ajan. Voisiko ajoitus olla siis parempi! Sattumoisin myös kesäaika oli alkamassa, joten aito loma tai ainakin töistä vapautus, tulivat ihan oikeaan hetkeen.

Kiitollisuutta kaiken keskellä

Kliseistä mutta totta, aika nopeasti omassa Jaakobin painissani alkoi muodostumaan suorastaan kiitollisuus todettua kilpirauhasen syöpää kohtaan. Sain mahdollisuuden hypätä hetkeksi sivuun ja katsoa missä minä itse menen ja rauhoittua oman elämän äärelle. Ilokseni sain huomata, että kaikki antoivat minulle täyden tuen ja rauhan toipua. Tuli myös vahva tunne siitä, että HR Legal ottaa samaan aikaan valtavan loikan uudelle tasolle. Tuntui todella hyvältä nähdä  tästä näkökulmasta pitkäaikaisen haaveen toteutuvan.

Kiitollisuuden tunnetta lisää se, että kun tulee vakava tilanne vastaan, on motivoituneempi kokeilemaan muiden suosittelemia asioita, jotka kieltämättä tukevat hyvinvointia, mutta eivät ole kauheasti kiinnostaneet, kun ei ole ollut syytä tarttua niihin. Monet rakkaat rutiinit saivat lähtöpassit ja tilalle tuli parempia vaihtoehtoja. Tuli tunne, että olin kasvanut aikuiseksi, kun yli 37 vuoden tauon jälkeen aamupuurot palasivat aamuohjelmaani. Sokerit jäi pois ja pakko oli vähentää myös suolan käyttöä.

Kun on pakko, niin lepääminen on helpompaa. Kun on pakko, elämäntavat saa laitettua kuntoon. Kuka nyt vapaaehtoisesti luopuisi sokerista, suolasta ja viinistä?

Miten syövän kanssa pärjää?

En tiedä vielä, mutta asia selvinnee päivä ja pala kerrallaan. Uutinen on niin pysäyttävä, että ensin vain ajattelee, että täytyyhän tästä selvitä. Kun tietoa kertyy, pystyy oikeasti alkaa pohtimaan miten tästä mennään eteenpäin. Eteenpäin pääsee kun tarttuu asioihin joihin itse voi vaikuttaa ja niitä on sitten aina lopulta yllättävän paljon.

Jokainen varmasti kokee syövän omalla tavallaan ja kaikki syöpäsairaudet ovat yksilöllisiä tilanteita, eikä niitä voi juuri verrata toisiinsa. En ole muuta kuin oman tilanteeni ekspertti. Omalla kohdallani terveyteni ei ole romahtanut missään vaiheessa. Päinvastoin koin olevani täysin terve, elämäni kunnossa. Tämä täydellinen paradoksi faktojen ja kokemuksen välillä sai pohtimaan, että kyllä ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Luulemme tietävämme paljon, mutta meillä ei ole tietoa edes siitä, mitä meidän kehossamme tapahtuu…

Kaiken kaikkiaan diagnoosia oli todella vaikea hyväksyä, onhan syöpä kieltämättä todella tyrmäävä diagnoosi. Tilanne vaati melkoista henkistä lujuutta, eikä se helppoa ollut lähipiirillenikään. Minua auttoi merkittävästi, että minulla oli mahdollisuus jäädä kotiin tekemään kaikkea muuta kuin työtä ja pohtia rauhassa asioita. Kun diagnoosin saa, se on yhtä odottelua. Milloin on seuraava tutkimus? Milloin tiedän lisää? Milloin on seuraava toimenpide? Milloin kuulen jotain lääkäristä?

Oivalsinko mitään?

Kun tulee jotain näin pysäyttävää vastaan, sitä miettii, että mitä olen ensinnäkin tehnyt väärin? Kirurgin lohduttavat sanat laittoivat nämä ajatukset mittasuhteeseen, kun hän totesi: et olisi voinut tehdä mitään asian eteen, näitä vaan sattuu ja kukaan ei tiedä miksi.

Pohdin myös, että olenko käyttänyt aikani oikein itseni ja läheisteni näkökulmasta? Totean heti, että nyt ei tule toteamusta siitä, että olen tehnyt aivan liikaa töitä tai uhrannut aikaani vääriin asioihin. Voin vannoa, että tätä asiaa olen kyllä pohtinut, että mikä meni oikein pieleen. Mutta ei pieleen mennyt työ ja siihen liittyvät uhraukset. Rakastan työtä ja rakastan haasteita, joten miten voisin sanoa, että kaikki panostus ja työstä johtuvat isot uhraukset yksityiselämässä voisivat olla väärin? En mitenkään.

Itse asiassa, kun lorvin kotona muutaman kuukauden, tajusin, että minusta ei esimerkiksi ole koskaan kotona olijaksi. Kotihommista tai rakennushommista (olen puolisoni kanssa rakentanut hirsitaloa kohta 4,5 vuotta…) ei saa samaa inspiraatiota ja innostuksen kokemusta aikaiseksi kuin omasta työstäni. Huomasin, että omassa työssäni innostus syntyy arkisin ihan pienistä asioista: kollegan onnistuminen, uusi asiakas, kiva sähköpostiviesti, mukavat linkkaripostaukset ja niin edelleen.

Työn korostaminen omalla kohdallani tässä tilanteessa ei tarkoita sitä, että kannustaisin muita ylisuorittamiseen tai työsankaruuteen. Tämä on paremminkin omakohtainen toteamus siitä, että olen aina pitänyt työstä ja työllä itsellään on – ja saakin olla – iso merkitys omassa elämässäni. Koen, että työstä puhutaan välillä melkoisella aliarvostuksella, vaikka se on monelle iso voimavara muutenkin kuin taloudellisesti. Balanssi on tärkeää ja sitä kannattaakin kaiken aikaa hakea työn ja muun tekemisen välillä.

Oivalsinko tässä tilanteessa mitään? Keskeisin syvällinen oivallukseni näistä kuukausista oli hyvin kliseinen, mutta asian kokemus syveni: kaikki on aina tässä ja nyt.

Erityisesti terveyden hoitaminen tapahtuu tässä ja nyt, sitä ei voi siirtää. Terveysasioissa ei voi odottaa parempaa hetkeä, vaan kaiken aikaa kaikilla tavoilla on tärkeää vaalia omaa terveyttä, hoitaa vaivat pois ajoissa ja tehdä asioita, jotka tukevat omaa tasapainoa. Ei pakonomaisesti ja tiukkapipoisesti vaan ihan rennosti oman itsensä vuoksi.

Lopuksi

Täytyy vielä lopuksi todeta, että kyllä se lorviminen tekee myös hyvää. Nyt on energiaa kuin pienessä kylässä, joten tapaamisiin teidän kaikkien kanssa syksyllä – mieluusti olen tukemassa teidän haasteissa ja innostuksen kokemuksissa! Ilolla odotan myös yhteistä työtä ja kasvutarinamme edistämistä kasvaneen tiimimme kanssa.

 

Kiitos kun tutustuit tarinaani,

Henna-Riikka Huhta
Founding Partner
HR Legal Services Oy

 

Blogi - Kun työelämä jää tauolle - Henna-Riikka Huhta

 

Blogin kirjoittaja

Henna-Riikka "HRH" Huhta

show bio

Strategiajohtaja, Founding Partner

Olen HR Legalin perustajaosakas ja koulutukseltani juristi. Minulla on 20 vuoden kokemus vaativista työsuhde- ja HR-asioista. Erityisen paljon olen ollut mukana erilaisissa muutostilanteissa.

Ennen HR Legalin perustamista olen toiminut lakimiehenä, työsuhdepäällikkönä, asiantuntijana ja työmarkkinapäällikkönä sekä HR-johtajana. HR:n ja juridiikan yhdistäminen on aina ollut minulle merkityksellistä. Autan mielelläni sinua löytämään sopivimmat palveluratkaisut tilanteeseesi oli sitten kysymys vuokra HR -palveluista, valmennuksista tai työsuhdeasioista. Suhtaudun intohimoisesti perusasioiden vaalimiseen inhimillisellä otteella ja hyvällä sydämellä tekemiseen. Mottoni on: asioilla on tapana järjestyä paremmin kuin osasit uskoakaan.

Ole yhteydessä, sparraan kanssasi mieluusti!



Vahvuusalueeni

▪ Kasvu
▪ Strategia
▪ Kumppanuus

+358 50 599 3049

Varaa aika kalenterista
graphic

Mikä sinua mietityttää? Mistä asiasta haluaisit jutella?

Kerro se meille. Olemme valmiina auttamaan.

graphic