Turhauttaako työntekijän alisuoriutuminen? Oletko esihenkilönä ajatellut kyllä puuttuvasi asiaan, mutta jostain syystä et ole kuitenkaan tehnyt sitä?
Kokemuksemme mukaan työntekijöiden alisuoriutuminen aiheuttaa työnantajille ja esihenkilöille paljon turhautumista ja voimattomuutta. Esihenkilöt saattavat muun muassa todeta, että on helpompi tehdä itse kuin puuttua toistuvasti.
Työntekijän alisuoriutuminen voi olla haitallista sekä yksilölle että työnantajalle. Se voi johtaa heikkoihin työsuorituksiin, tehottomuuteen ja jopa konflikteihin työyhteisössä.
Työnantajalla ja esihenkilöllä työnantajan edustajana on velvollisuus puuttua alisuoriutumiseen ja puuttumatta jättäminen ei saisi olla vaihtoehto.
Alisuoriutumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä ei suoriudu työtehtävistään ja työroolistaan odotetulla tavalla. Tämä on niin sanottu virallinen määritelmä, käytännön työelämässä tuntuu, että näkemykset ja tulkinnat alisuoriutumisesta vaihtelevat. Pyydän itse esihenkilöitä lähestymään asiaa pohdinnalla siitä, onko kyse osaamattomuudesta vai piittaamattomuudesta.
Osaamattomuus tarkoittaa sitä, että työntekijä ei suoriudu annetuista tehtävistään ja tämä näkyy siten, ettei työntekijä toistuvasti pääse hänelle asetettuihin tavoitteisiin.
Piittaamattomuus taas voi olla laiskuutta, töiden välttelyä, omatoimisuuden puutetta ja työntekijän osaamistasoon verrattuna huonoa työnjälkeä. Työn laadussa näkyy huolimattomuus ja sovitut aikataulut eivät pidä. Käyttäytyminen työyhteisössä on riitaa haastavaa ja negatiivista.
Joskus työntekijän elämässä voi tapahtua äkillisiä muutoksia, kuten läheisen sairastuminen tai perheen sisäiset huolet, ja nämä voivat vaikuttaa työntekijän keskittymiseen ja työssä suoriutumiseen hetkellisesti.
Joskus taas työntekijä kertoo, ettei selviydy työtehtävistään osaamispuutteen takia ja pyytää apua, tällöin kyse on osaamisvajeesta. Liian niukat resurssit työn tekemiseen tai muutokset työympäristössä voivat olla kuormittavia asioita ja estävät tavoitteisiin pääsyn.
Myös työyhteisössä käynnissä oleva mahdollinen kiusaamistilanne tai epäasiallinen käyttäytyminen vaikuttaa työssä jaksamiseen ja heikentää suorituskykyä.
Ennen kuin alisuoriutumiseen voidaan puuttua, täytyy selvittää mikä on ongelma ja mistä eri tekijöistä se johtuu. On tärkeää keskustella, kuunnella ja välittää – tekemättä oletuksia. Ensimmäiseksi esihenkilön kannattaa aloittaa oman toimintansa tarkastelusta.
Jokainen tilanne vaatii yksilöllistä lähestymistapaa. Keskustelu, tuki ja yhteistyö ovat avainasemassa ongelman ratkaisemisessa ja työntekijän suorituksen parantamisessa.
Välittämällä työntekijöistäsi et voi mennä vikaan ja puuttumalla näytät, että välität. Osoitat, että työntekijä on tärkeä ja haluat, että hän onnistuu työssään. Kyse ei ole mikromanageroinnista, vaan auttamisesta. Puuttuminen välittää myös aina viestin koko työyhteisölle – täällä työhön saa tukea ja ketään ei jätetä yksin.
Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat onnistua työssään. Jos työntekijällä on haasteita onnistumisessa, vastuullinen työnantaja puuttuu tilanteeseen ja selvittää mistä on kysymys. Kukaan ei tule toistuvasti 8 tunniksi työpaikalle epäonnistumaan. Alisuoriutumiseen pitää puuttua ensisijaisesti työntekijän itsensä takia.
Osaava ja vastuullinen työnantaja uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja kertoa asioista, jotka häntä pohdituttaa. Ensisijaisena tavoitteena on auttaa työntekijää toimimaan ja voimaan paremmin työyhteisön jäsenenä.
Meistä lähes jokainen on varmasti seurannut työpaikalla tilannetta, jossa alisuoriutumiseen ei puututa. Työnantaja tietää, että pitäisi puuttua, mutta tilanteen annetaan jatkua.
Mikä sinua esihenkilönä estää puuttumasta alisuoriutumiseen? Olen kysynyt tätä lukemattomia kertoja valmennettavilta esihenkilöiltä. Yleisimmät vastaukset liittyvät kiltteyteen, nolouteen, varovaisuuteen ja hienovaraisuuteen. Työntekijää ei haluta suotta syyttää laiskaksi, jos on pienikin mahdollisuus alisuoriutumisen johtuvan jostakin muusta tekijästä. Pelätään virhettä ja vaikutuksia työyhteisöön. Tämä kaikki on toki inhimillistä, mutta tarpeetonta.
Työelämä vaati meiltä rohkeutta ja erityisesti sitä tarvitaan esihenkilötyössä. Rohkeutta näyttää esimerkkiä, rohkeutta osoittaa johtajuutta, ja rohkeutta puuttua epäkohtiin. Epäröinnin ottaessa vallan, kannattaa huomio kiinnittää työntekijään ja hänen auttamiseensa. Kun on hyvä tarkoitus, kun on halua auttaa ja osoittaa välittävänsä, ei voi mennä vikaan.
Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena vaatii, että työntekijän suoriutuminen on toistuvasti ja systemaattisesti alle muiden verrokkien muodostamaa normaalitasoa. Teot eivät välttämättä itsessään oikeuta varoitukseen tai irtisanomiseen, mutta muodostavat jatkuessaan työnantajan asettamaan huolellisuustasoon nähden kestämättömän tilanteen.
Jotta työnantaja voi vedota alisuoriutumiseen, tulee suorituksen johtamisen, osaamisen kehittämisen ja tukemisen sekä palautteenannon toteutua. Työntekijälle on myös varattava mahdollisuus korjata menettelynsä antamalla tälle varoitus. Voikin sanoa, että alisuoriutumiseen puuttuminen vaatii työnantajalta äärimmäistä systematiikkaa ja johdonmukaisuutta. Tavoitteena pitäisi olla suorituksen parantuminen, ei niinkään irtisanominen. Täyttääkseen irtisanomisperusteen kynnyksen, tulee työnantajalla olla mielellään kirjallista näyttöä siitä, että suoriutumiseen ollaan puututtu asianmukaisesti ja työntekijälle on kerrottu, mitä hänen tulisi saada aikaan ja miten.
Esihenkilövalmennuksissamme käsitellään puheeksi ottoa. Se on taito, jota kannattaa harjoitella.