Työnantajien toimintaympäristön ja toiminnan muutokset heijastuvat palvelussuhteisiin. Eteen voi tulla tilanteita, joissa aikanaan sovitut työ- tai virkasuhteen ehdot eivät enää olekaan työn kannalta tarkoituksenmukaisia.
Tarve muutokselle voi olla seurausta lainsäädännössä tapahtuvista muutoksista, kuten hyvinvointialueiden tai meneillään olevan TE-palvelut 2024 -uudistuksen tapauksissa, mutta tyypillisesti tarve palvelussuhteen ehtojen muutoksille tulee kuitenkin silloin, kun työnantajan talous tai toiminta muuttuu.
Tällaisia ovat muun muassa erilaiset palvelutoimintaan, palvelurakenteisiin tai toimintojen uudelleen järjestelyihin liittyvät muutokset: kevennetään palvelurakennetta, uudistetaan palvelustrategiaa, uudistetaan palvelujen tuottamisen tapoja, tehdään kesäsulkuja, suljetaan tai keskitetään yksiköitä, muutetaan palveluaikoja, uudistetaan johtamisjärjestelmää ja madalletaan esihenkilötasoja tai vaikka digitalisoidaan toimintaa.
Muutostarpeet voivat aiheutua myös organisaatioiden yhdistymisestä esimerkiksi liikkeen luovutuksen kautta. Muutokset voivat kohdistua koko organisaatioon tai vaan osaan siitä, kuten toimialaan tai palvelualueeseen, työyksikköön tai tiimiin tai kohdistua vain joihinkin työntekijöihin.
Olivatpa muutostarpeen taustalla ulkoiset tai organisaation sisäiset vaikuttimet tai olipa kyse julkisesta tai yksityisestä organisaatiosta, työsuhteesta tai virkasuhteesta, niin mahdollisuudet, edellytykset ja toimintatavat muutosten toteuttamiselle ovat samankaltaiset. Mahdollisten muutosten toteuttaminen on aikaa vievä prosessi ja edellyttää hyvää HR-juridista osaamista.
Muuttaessaan työntekijän palvelussuhteen ehtoja olennaisesti ja pysyvästi ilman siihen kelpuuttavaa normia tai päättämisperustetta työnantaja rikkoo työsopimusta.
Palvelussuhteen ehtojen muutostilanteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan, joita ovat sopiminen, työnjohto-oikeuteen perustuvat muutokset ja muutokset irtisanomisperusteella.
Työsuhde perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen. Näin työsuhteen ehtoja voidaan myös muuttaa neuvottelemalla ja sopimalla asiasta työsuhteen osapuolten kesken eli muutokset edellyttävät työsuhteen molempien osapuolten suostumusta. Virkasuhteissa voidaan toimia samalla tavoin.
Tietyissä tilanteissa työnantajalla voi olla oikeus muuttaa palvelussuhteen ehtoja yksipuolisesti työnjohto-oikeuden perusteella. Tällöin muutos ei edellytä asiasta sopimista. Työnjohto-oikeuden perusteella työnantaja ei voi muuttaa yksipuolisesti palvelussuhteen olennaisia ehtoja, minkä lisäksi on huomattava, että työsopimukseen / viranhoitomääräykseen / virkamääräykseen kirjattujen ehtojen yksityiskohtaisuus voi rajoittaa mahdollisuuksia tehdä niihin muutoksia.
Yleistäen voi sanoa, että mitä yleisemmällä tasolla palvelussuhteen ehdoista sovitaan, sitä laajemmat mahdollisuudet työnantajalla voi olla ehtojen muuttamiselle työnjohto-oikeuden perusteella. Myös työpaikalla vakiintuneet käytännöt voivat vaikuttaa työnantajan mahdollisuuksiin yksipuolisiin muutoksiin; ehtojen vakiintuminen voi myöhemmin joko laajentaa tai supistaa työsopimuksen ehdon alaa.
Vaikka työnantajalla olisi oikeus tehdä työsuhteen ehtoihin muutoksia työnjohto-oikeuden perusteella, muutosten tekeminen edellyttää tietyissä tilanteissa yhteistoimintaneuvotteluiden tai muutosneuvotteluiden käymistä ennen päätöksentekoa. Irtisanomisuhkaisiin neuvotteluihin verrattuna neuvotteluprosessi työnjohto-oikeuteen perustuvissa muutostilanteissa on kevyempi.
Työnantajalla voi olla mahdollisuus muuttaa jopa palvelussuhteen olennaisina pidettäviä työ- ja virkasuhteen ehtoja tuotannollisella, taloudellisella ja toiminnan järjestelyyn liittyvällä irtisanomisperusteella. Näissä tilanteissa työsuhteen ehtojen muuttuminen on vaihtoehto sille, että työsuhde päättyy irtisanomiseen.
Tuotannollis-taloudellinen irtisanomisperuste edellyttää, että työnantajan tarjolla oleva työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi eli tarjolla oleva työ entisin ehdoin vähenee. Kyseessä voivat olla esimerkiksi toimintaympäristön muutoksista johtuvat tarpeelliset muutokset työtehtävissä, työntekopaikassa tai työajoissa. Muutokset voivat tulla voimaan työntekijän irtisanomisaikaa vastaavan ajan kuluttua, ellei toisin sovita.
Irtisanomisperusteiset muutokset työsuhteen ehtoihin edellyttävät yhteistoimintalain mukaisten menettelytapojen noudattamista. Yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen kesto näissä tilanteissa on suunniteltujen muutosten laajuuden mukaan lähtökohtaisesti joko 14 päivää tai kuusi viikkoa, ellei kestosta sovita neuvotteluissa toisin.
Työantajan palvelussuhteen ehtojen muutoksissa työnantajalla on oltava muun muassa:
On myös muistettava, että työsopimuslain ja virkalakien mukaan työnantajan on annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työnteon ehdon muutoksesta (käytännössä usein työsopimuksen / virkasuhteenmuutos -lomakkeella). Selvitys on annettava viimeistään muutoksen tullessa voimaan.
Tutkimusten mukaan erityisesti heikosti valmistellut muutokset vaikuttavat kielteisesti työterveyteen ja työhyvinvointiin. Työyhteisön ristiriidat voivat lisääntyä ja koetun tuen määrä vähentyä. Myös vakavampia konflikteja voi syntyä, tunne kuormittavuudesta voi kasvaa, sitoutuminen heikentyä ja sairauspoissaolojen määrä kasvaa.
Työnantajalla on lakien mukainen toimimisvelvoite kaikenlaisissa ristiriita- ja kuormitustilanteissa. Erilaisten sisäisten työkalujen lisäksi työyhteisösovittelu, restoratiivinen johtaminen / lähestymistapa ja sovittelun menetelmät jo ennalta ehkäisevänä sekä dialoginen johtajuus ovat erinomaisia työkaluja johdolle ja esihenkilölle muutostilanteissa.