Poikkeuksellisen kevään jäljiltä paluu ”uuteen normaaliin” on herättänyt keskustelua myös paikallisesta sopimisesta. Erilaisilla työpaikoilla ja erilaisissa tehtävissä töihin paluu voi olla hyvinkin erinäköistä, eritahtista ja vaatia erilaista mukautumista. Tällöin nousee myös vahvemmin esille se, että yleiselle tasolle säädetyt lait tai edes toimialatasolle sovitut työehtosopimukset eivät välttämättä anna riittävästi vastauksia tai joustavuutta, jos erilaista tilanteiden kirjoa tarkastellaan työpaikka- tai peräti tehtäväkohtaisesti.
Ainakin erilaisia joustavia työaikajärjestelyjä koskien keskustelu on hakenut uutta virtaa. Asiantuntijatehtävissä mietitään mahdollisuuksia ja rajoja työn itsenäisyydelle, erilaisia etätyön ja toimistotyön yhdistelmiä ja on myös herätty pohtimaan, voisiko perinteiselle liukuvalle työajalle olla joustavampia vaihtoehtoja. Myös työaikapankkijärjestelmät ovat herättäneet kiinnostusta ja keskustelua siitä, voisiko niiden avulla saada toimivaa puskuria mahdollisia poikkeustilanteita varten.
Paikallisen sopimisen rajat ja mahdollisuudet
Paikalliselle sopimiselle tulee aina tietyt rajat juridiikasta. Sinällään kaikesta on mahdollista sopia toisin, jos poiketaan työntekijöille edullisempaan suuntaan. Tällöin voi kuitenkin olla hyvä miettiä, tarvitseeko järjestely edes paikallista sopimista vai onko se järkevämpää toteuttaa työnantajan linjaamilla pelisäännöillä, joista on toki suositeltavaa käydä etukäteen keskustelua henkilöstön kanssa, mutta joissa työnantaja useimmiten varaa oikeuden myös muuttaa linjauksia.
Yleensä paikallisella sopimisella viitataan kuitenkin ennen kaikkea tilanteisiin, joissa poiketaan lainsäädännön tai työehtosopimuksen määräyksistä sekä työntekijöille edullisempaan että epäedullisempaan suuntaan. Tällöin on syytä olla hereillä sen suhteen, onko työnantajalla oikeasti juridista selkänojaa paikalliselle sopimiselle. Tässä on myös hyvä huomata, että eri henkilöstöryhmillä (työntekijät – toimihenkilöt – ylemmät toimihenkilöt) paikallisen sopimisen mahdollisuudet voivat myös erota toisistaan.
Kiteytetysti paikallisessa sopimisessa on kyse useimmiten siitä, että työnantaja hakee jotain tiettyä etua toiminnalleen, kuten joustavuutta työvuorosuunnitteluun, ja vastaavasti työntekijät saavat jotain hyötyä itselleen, kuten mahdollisuuksia pidempiin vapaajaksoihin. Järjestelyllä pyritään nimenomaan vastaamaan kyseisen työpaikan tarpeisiin ja yhteisessä intressissä on yleensä se, että järjestely voi turvata työnantajan toiminnan pitkäjänteisyyttä ja tuoda sellaista kilpailuetua, jota muilla ei ole.
Monopolista kohti uutta normaalia?
Tällä erää paikallisessa sopimisessa on vahva monopoli liittoon kuuluvilla työnantajilla, koska valtaosa paikallisen sopimuksen mahdollisuuksista on asetettu nimenomaan työehtosopimuksissa. Lainsäädännön tasolla paikallisen sopimisen mahdollisuudet koskevat ennen kaikkea työaikojen järjestämistä.
Oma näppituntumani on, että paikallista sopimista pelätään tai peräti vastustetaan edelleen kohtuu paljon. Työntekijäpuoli vetoaa usein siihen, että kyse on työehtojen polkemisesta tai työnantajan sanelemista ratkaisuista. Tällainen vastustus kielii mielestäni luottamuksen puutteesta ja ehkäpä myös jonkinlaisesta osaamisvajeesta puolin ja toisin. On selvää, että aitoa ja pidemmän päälle kestävää kilpailuetua ei saa työehtojen polkemisesta tai despoottimaisella sanelupolitiikalla. Luottamukselle rakentuvat ja aidosti edelläkävijöiksi haluavat organisaatiot ovat todennäköisesti sisäistäneet tämän jo pitkän aikaa sitten niin työnantajan kuin henkilöstön puolella. Voisiko uuteen normaaliin kuitenkin kuulua se, että yritämme rakentaa toimivan paikallisen sopimisen vaatimaa luottamusta, osaamista ja rohkeutta myös laajemmin suomalaiseen työelämään?
Blogin kirjoittaja, Anna-Maria Wassman
Anna-Marialla on yli 10 vuoden kokemus vaativista HR- ja työsuhdeasioista. Hän on toiminut erilaisissa HR-tehtävissä ja työsuhdejuridiikan parissa niin yritysmaailmassa kuin työmarkkinajärjestössä. Anna-Marian erityisosaamiseen kuuluvat erilaiset henkilöstöjärjestelyt, paikallinen sopiminen sekä työsuhteen pelisäännöt ja työsuhdeasiat yleisesti.